lauantai 18. helmikuuta 2012

Ystävänpäivää, vintagea sekä seikkailuja.

Tänään olen ahkera joten muistakaas katsoa myös alempi upouusi postaus! En tahtonut kirjoittaa kaikkea samaan, kun olisi voinut venyä hieman liian pitkäksi.
Ystävänpäivänä tosiaan suunnistettiin M:n kanssa etsimään kaikkialla kehuttuja Lontoon suurimpia antiikki-markkinoita, eli Alfie's Antique Marketsia. Ensinnäkin, me haahuiltiin nenä ipadissa kiinni karttaa "lukien" varmaan niin eksyneen näköisinä ja ihan väärällä suunnalla, että meidät näki hyväksi pelastaa sellainen niin "like a sir" mies kuin voi olla :D Vanhahko, puku päällänsä ja sateenvarjo/kävelykeppi heiluen se opasti meidät melkein perille asti, eikä oltais kyllä koskaan ikinä löydetty sinne ilman apua.
Yllätys oli sitten aikamoinen kun markkinoiden sijaan siellä oli vain pikkuinen kyltti, joka osoitti rakennukseen sisälle. Ehdin jo rämetä ulkopuolella että onko tää oikeesti vaan joku liike, mutta M sitten asteli sisälle ja sieltä avautui niin ihmeellinen maailma että mulla loppuu kirjallinen lahjakkuus sen kuvailemiseen.
En oo ihan varma montako kerrosta siinä rakennuksessa oli, sillä kerroksetkin hyppeli eri tasoissa. Pieniä ja suurempia portaikkoja risteili siellä täällä, kapeita käytäviä, yht'äkkiä eteen aukeava korkea sisäpuutarha ja aivan ylimpänä kattoterassi/ravintola. Mmmitä?! Mä en voinut kameralla ottaa siellä kuvia joten piti kuvaa salaa kännykällä - enkä nyt tietenkään saa siirrettyä sieltä mitään, kun ei ole johtoakaan. Erityisesti siellä oli miljoonassa pikkuisessa lasikopperossa kaikkia vintage-ihanuuksia, upeita pukuja ja koruja ja laukkuja ja kameroita ja rasioita ja.. Jooh. Ymmärrätte paremmin sitten kun saan nuo kuvat koneelle. Tässä kuitenkin muutama googlen kuvasaldo:




Kaikista ihaninta tuossa paikassa oli kuitenkin siellä ylhäällä sijaitseva "rooftop restaurant" joka hurmasi minut ihan täysin. Oli lämmin päivä ja siellä kattojen rajassa istuessa tuntui kuin ois jossain omassa pienessä maailmassaan. Hiljaista ja kaunista. Suosittelen kaikille ehdottomasti etsimään tämän paikan käsiinsä, jos vain Lontoossa seikkailee. Mulle iski siellä kattoterassilla niin palava halu johonkin kunnon kötöön pikkurakennukseen, mieluiten juuri mahdollisimman ylhäällä ja jollain parvekkeella. Englannissa rakennukset on niin kauniita ja persoonallisia, että joku Suomen kliininen yksiö tuntuu kuolettavan tylsältä ajatuksenakin. Ei käy, minä haluan oman pikku kattohuoneiston jonka ikkunasta kisut saa kurkkia päivät pitkät maailman menoa.





Myöhemmin suunnistin zone kolmoselle Essin ja Juulian kanssa ystävänpäivää viettämään, hautauduttiin siis kylmässä asunnossa peittojen alle ja jauhettiin "asiaa." Myöhemmin Malinkin (Essin ruotsalainen kämppis) liittyi seuraan. Oli aikas jees ilta - vaikka matka kotiin oli aika mielenkiintoinen, kun metro kulki enää vain Notting Hilliin asti ja sieltä piti metsästää joku yöbussi omille kulmille. No jaa, toisaalta nautin siitäkin. Notting Hill öiseen aikaan on aika herttainen.
Lisäksi siellä tube-asemalla asuu hiiri joka on tullut melkein joka kerta moikkaamaan meitä :D


Tässä tyyli johon palaan aina vain takaisin.
Punaiset huulet ja kiharretut hiukset. Vaan miksi hyvää vaihtamaan?

Pari päivää sitten lähdettiin M:n kanssa ihan vaan aikaa tappamaan keskustaan - shoppailemaan siis. Mulla ei ollut suunnitelmissa ostaa yhtään mitään, mutta kuinkas sitten kävikään? Päivän saldo: korkkarit, loaferit, paita, hame ja kahdet korvikset.. Vaikka mulla on tämä tiukka sääntö nyt, että mitään vaatteita ei saisi ostaa ennen kevättä: ensin asusteet ja sitten kesemmällä vaatteet. Mutta no jaa, nää nyt on tämmöiset että menee missä tahansa - joten annan itselleni anteeksi.


Tosi perus ja koska mulla ei valkeita, kesäisiä kävelykenkiä vielä oikein ole niin nää korvaa nyt sen puutteen. Hinta hurjat kahdeksan puntaa.



 Ihana sininen sävy <3
Nää näyttää näissä kuvissa jotenkin massiivisemmilta kuin mitä todellisuudessa, mä en nimittäin itse tykkää jos tuo pääty on liian "suuri" - mutta jalassa nämä on sirommat.
Eikä ollut hinnalla pilattu - kaksitoista puntaa.


Minäkin sorruin sulkiin ja tuollaisia pitkiä korvakoruja oon metsästänyt pidemmän aikaa.
Kolme puntaa tarjouksella.

Paidasta ja hameesta en vielä ehtinyt ottaa kuvia, mutta pistetään tulemaan jossain välissä :) Paita on sellainen ihana sinisen sävyinen, kunnon reiluilla puolihihoilla ja hame aika perus musta, yhteensä kahdeksan puntaa :D Primark on köyhän paratiisi. Kaikki nämä maksoi yhteensä 31 puntaa.

M ja R lähti eilen lomailemaan joten oon täällä nyt ypöyksin. Essi ja Juulia tuli tähän eilen, koska myös he ovat lähdössä reissuun ja tästä zone ykköseltä meni kätevästi bussi kentälle. Tai no, siitä kätevästä en nyt tiedä. Ilmeisesti tyttöjen mottona oli "vaikeimman kautta" tämän matkan suunnittelussa. Vedettiin melkoiset amazing race vedot pitkin Lontoon yötä, internetkahvilasta toiseen buukkaamassa jotain hemmetin aamuyön bussien lippuja. Ei onnistunut yhdessäkään joten lopulta piti metsästää sellainen itse bussi kuskeineen kiinni ja kysyä tuolta miten homma onnistuu. Saahan sitä jännitystä elämään tälläkin tapaa :D Mutta ihan kiva oli viilettää pitkin poikin katuja.
Essin kanssa jauhettiin aamuyöhön asti tarinoita tequilan huurteisista illoista (ja naurettiin niin paljon, että vatsaan sattuu vieläkin) - mutta niitä ei ehkä täällä voi edes julkaista, ellei tahdo poliisin tarkkailun alle :D Nyt kökötän sataneliöisessä mansionissa yksin. Eh.
Eilen muuten kuului jotain laukaisuja tuosta ihan viereisestä korttelista. Ensin meinattiin Essin kaa että "mikä ihme toi oli?" kunnes jonkun minuutin päästä kuului taas pari tosi kovaa pamausta - ja ihan selkeesti välähteli jotkut valot ja auton varashälytin rupes soimaan. Sitten taas joku aikaa ja kuuluu sireenien ääntä. Meinattiin että joku rikos varmaan ja nyt sieltä pimeydestä ne näki kun me kuikittiin ikkunasta, ja nyt meikä on jollain "eliminoi nämä todistajat" listalla. Miten niin liikaa CSI:tä?


Ehkä kumminkaan ei :D Rauhoitan vilkasta mielikuvitusta katsomalla yksinäni Supernaturalia jonka ekan kauden latasin kokonaan koneelle. Ei näin.
Btw. puhuttiin Essin kanssa juuri tuosta, kun ollaan molemmat aika huolettomia eikä liikoja varota taikka stressata - että ehkä joskus pitäisi. Molemmat kun aamuyöstä on tuolla noita kujia pitkin kierinyt niin ei siinä nyt varmaan mitään ainakaan menettäisi jos pysyis ihan ihmisten keskuudessa ja katuvalojen valaisemilla alueilla. Meiltä ei vielä ole hävinnyt mitään, mutta Essin kaverilta on pöllitty mm. läppäri, passi ja puhelin. Että vaikkei nyt oikeesti jaksa pelätä mitään, niin tuskinpa varovaisuudesta haittaa olisi.

6 kommenttia: