maanantai 19. maaliskuuta 2012

Terveisiä lumen keskeltä (ja lukijat huomio!)

Mulla on mennyt nyt pari päivää relaamiseen ja seitsemännessä taivaassa oleskeluun. Iskä on kokki, joten oon nauttinut kotiruoasta täysin siemauksin, kampaaja-äiti laittoi uudet hiukset (joista tulossa kuvaa jossain välissä) ja pikkuveljen kanssa auoin toisen polven hankiaisella lennellessä, isosiskon kanssa toisen kun se heitti mut tänään kenttään suklaanpalasen tähden. Hellävaraista ja silleen.
Mikä tärkeintä, oon ollut liimaantunut kissoihini 24/7 :D Me ollaan vaan toisiimme kiinni kasvettu. Kyllä nää muut pärjää, vaan kisut lähti messiin silloin ku minäkin matkasin pois kotikylästä opiskelemaan 15v ja ilman on vaan hankala olla.
Ei niin hyvää, ettei jotain huonoakin: en nimittäin oikein saa unta täällä kaiken hiljaisuuden keskellä, kun ikkunan alta ei kuulu jatkuva liikenteen humu, sireenit ja brittien mökä. Lisäksi lähemmäs 14 vuotta tärkeänä osana perhettä ollut koiramme Hiski jouduttiin lopettamaan vain hetki ennen lähtöäni Lontooseen ja nyt täällä elo ilman on aika outoa. Huomaan aina tietyissä arjen askareissa miettiväni missä Hiski on, tai että Hiski pitäisi viedä/hakea sinne ja tänne - muistaen sitten aina yhtä surullisesti, ettei Hiskiä enää olekaan.

 Hiski pikkuisena, minä 6v.
 Ikinuori 11v.

Mutta niin se vaan menee. Onneksi siskolla ja miehekkeellään on Onni the irlanninsusikoira jota voin lainata silloin tällöin :D Ha hah, kattokaa nyt sitä. Hevosen kokoinen ja hyvin, hyvin onnellinen.



Tosiaan päivää ennen lähtöä lämpömittari näytti kahtakymmentä plussan puolta, joten suosiolla pakkasin kaikki hupparit ja talvivaatteet/kengät jotka roudasin nyt tänne. Tilalle koitan kauheesti olla ottamatta mitään, mutta muutama kesämekko ja korkkaripari on löytänyt jo tiensä Lontooseen palaaviin. Tämä ihanuus ansaitsee joku kerta paremmat kuvat, mutta kurkataan nyt hieman. Mekko on ahkerassa käytössä jo hieman nuhjaantunut (ja Espanjan auringon alla karrelle palanut) mutta ihastuin siihen ensisilmäyksellä. Väri on vihreä joka kuitenkin taittuu vahvasti hopeaan, rintamuksessa on nätit helmiäiset napit ja helmassa neulosta.





Jo noita ylempiä kenkiä ostaessani mietin heti, kuinka hyvin nämä käykään yhteen. Hyvä nyt huomata, miten toi nauha renksottaa vaan ei tää postaus pysy missään rajoissa muutenkaan :D Mutta ehkäpä Lontooseen palattua saisi paremmat kuvat kokonaisuudesta napsittua (mulla uupuu niitä muutenkin noin kymmenen vähintään..)

Mutta hei, sellaiseen asiaan joka mut oikein positiivisesti on yllättänyt, nimittäin: lukijat. Siis se, että teitä on :D Kuten tästäkin postauksesta voi hyvin huomata, mun jutut vaihtelee laidasta laitaan kauhean paljon. Pidän tätä blogia päiväkirjamaisesti ja aloitinkin juuri sen takia, että itse muistaisin elämästäni jotain vielä vuodenkin päästä. En odottanut blogiin tuttujen lisäksi kovin montaa seuraajaa. Mitä kautta tänne on eksynyt porukkaa? Mikä saa teidät seuramaan näitä raapustuksia? Villi veikkaus, että Lontoolla on suurehko osuus, mutta kuinkas noin muuten? Mitä ehkä toivoisitte?
Postauksissa vilahtelee aika paljon vain randomisti juttuja, joista itse pidän. Kuvia, koska rakastan kuvaamista ja ostoksia sillä en välttele shoppaamistakaan. Lontooseen palattua juttua alkaa luultavasti tulemaan enemmän myös liikunnasta, kun aloitetaan kaverin kanssa salilla käynti ja ainakin mulla starttaa kesäkuntoon-projekti. Eihän tää blogi missään nimessä suuri ole, mutta minut on täysin yllättänyt blogilistan info joka näyttäis aikamoisen nousun verrattuna siihen kuinka nuori blogi tämä on, kommentointi ja se, että näinkin normaalista elämästä kertovaa höpinää jaksaa seurata ja kommentoida posse, johon lukeutuu myös pidemmän linjan bloggaajia, jotka oikeesti jo tietävätkin mitä ovat tekemässä :D Kommentoikaapas nyt joka iikka :>

PS. Jotta tästä postauksesta saataisiin mahdollisimman random, lisätään vettä myllyyn. Mua ei keittiön puolella turhan usein nähdä (ja Carrien logiikalla uunikin ois lähinnä hyvä jatke vaatekaapille) vaan tänään päätin yllättää porukat tekemällä mustikkapiirakkaa joka hävisi melko nopeaan nassuihin. Helppo kuin mikä, lyötte vain yhteen kulhoon 100grammaa sulatettua margariinia, kaksi kananmunaa, 2dl vehnäjauhoja ja sokeria, 1tl leivinjauhetta ja vaniljasokeria - kaadatte seoksen voideltuun vuokaan ja ripottelette marjoja päälle jonka jälkeen paistatte sötkötyksen 175 asteessa puolisen tuntia uunin keskiosassa. Voilá.


16 kommenttia:

  1. mä en muista mistä löysin tänne mutta luen sun blogia sen takia koska mua kiinnostaa suomalaiset lontoossa :D ite opiskelen ekaa vuotta yliopistos lontoos. parasta on seurata blogeja missä pyöritään ympäri lontoon nähtävyyksiä, ni ei tarvii ite käydä jokasta paikkaa läpi :DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista :) Ahaa, selkeesti taktista ;D

      Poista
  2. Höh.. Sairastuiko Hiski vai? :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selkeästi alkoi olla enemmän kipuja ja kun takana niin pitkä ja terve elämä, en toisaalta tahtonut odottaakaan sitä, että se kääntyisi oikeasti huonoksi. "Ajoissa" siis piikille, vaikka elämänilonsa puolesta olikin todella vaikea päätös.

      Poista
  3. Mä lueskelen tätä juuri sen takia, että tämä on päiväkirjamainen. Kivaa vaihtelua kaikkien muotiblogien keskellä! :)

    VastaaPoista
  4. Hei, löysin tänne luultavasti jonkun toisen blogin kautta tai sitten suoraan blogilistalta. Tykkään lukea ulkosuomalaisten blogeja :) Rrrrakastan lontoota ja oon itse asunut muutaman vuoden Dublinissa. Tykkään myös sun tavasta kirjoittaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua kiinnostais tosi paljon käydä siellä! Kiitos paljon :>

      Poista
  5. Moi, löysin sun blogin Blogilistalta ja stalkkaan sua (ja kaikkia vastaavia blogeja, hahaa) koska haaveilen ite au pair -vuodesta Briteissä :) Sun blogi on kuitenkin yksi ehdottomista suosikeista, tykkään blogin kuvista ja kirjoitustyylistä ja, noh, kaikesta. Hih.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista :) Kyllä täällä työskentely on ehdottomasti kokemisen arvoinen juttu :>

      Poista
  6. Kaikista eniten pelottaa toi et tein tos ½ tuntii sit täysin samal ohjeel mustikkapiirakan minkä löysin meijen kaapista (siis sen ohjeen >:D)

    VastaaPoista
  7. voi nyt ..... :D kiitos sinun, käy matka nyt sitten kauppaan ostamaan mustikkapiirakan aineksia!

    ps. persikanvärinen toppi on tosi herkku!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, onnistuko :D
      Kiitti, niin mustakin, pitää vaan ensin vähä treenaa sitte että se näyttää päälläki vielä herkummalta :D

      Poista
  8. No hei ... sun jutut !! Ne on niinku just sun jutut ! Kun kerran on lukenut yhden jutun niin jää jo oottaa seuraavaa :) Hyvä ettei paina refressiä puolen tunnin välein ajatellen, jos sä kuitenkin olisit jonkun stoorin kasaan saanut :D Valokuvat, ne on ton sun hupaisan tekstin jälkeen heti se seuraava joita mä sitten katselen täällä ja mietin sua kaiken tuon ihanuuden keskellä. Olin niin pettynyt kun Senja oli ottanut vaan muutaman kuvan Lontoosta siel ollessaan. Onneksi näistä sun kuvista näkee enemmän. Mä kaipaan just tollasia erilaisia kuvia, ei niitä kuvia mitä näkee joka matkaopas lehdessä ... kuvia juuri siitä normista tai jopa sen normin takaa. Onkin muuten pitänyt kysyy et onks M:llä tälläst blokia ? Minkä kokemuksen te pimut ootte saaneet !! Mieletöntä ! Enkä m ymmärrä, kuinka te voitte palata joskus tänne kotosuomeen lopullisesti takas, vaikka mä kyl kuulin tuolta tyttäreltä yhden jutun, joka saattaa kääntää sut vaan aina suomessa turistilomalla käymässä :D Olisi hiemoa, peukut pystyyn ! Ja mistä sitä tietää vaikka R jatkaisi ja sen myötä tapahtuisi taas muutoksia... koskaan ei voi tietää, mutta ihanaa, et oot nauttinut ja ihanaa et jaat sen meidän kanssa ! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tosi paljon :D Senja pitää siis selkeästi lähettää uusintareissulle, ettei tule pettymyksiä enää. En oo nyt ihan varma, mun tietoni mukaan M:llä ei oo blogia, vaan pitääpä kysyä! Hahah ja mitähän niistä mun lukuisista taktikoinneistani jäädä Lontooseen Senja on paljastanut :D Kieltämättä tää loskasää hieman hajottaa, eikä Suomi nyt ihan näin pian houkuttele.. Mutta katsellaan, että mitä tässä vielä tulee tehtyä :) Kiva vaan, että joku jaksaa näitäkin juttuja lukea.

      Poista