Näitä päiviä..

Skypetettiin eilen äidin kanssa, joka puheli juuri miten "lamaisesta" Englannista on hankalaa saada töitä - eräs tuttu oli etsinyt duunia neljä kuukautta. Siispä olinkin aika (positiivisesti) yllättynyt, kun vasta eilen aloin laittamaan hakemuksia pitkin Lontoota, sain heti kutsun haastatteluun tälle päivälle.

Yllä jotain eri versioita päivän asusta, miksasin lopulta kokonaisuuden noista. Huonolaatuiset kuvat kunniaan jälleen kerran.

"Näitä päiviä" ilmaisua voisi kuitenkin käyttää silloin, kun tapahtumaketju on seuraavanlainen: matkalla työhaastatteluun bussisi ajaa kolarin. Hoiputtuasi seuraavaan bussiin, joka peräti ehtii paikalle ajoissa riennät kiireenvilkkaa haastattelupaikalle, josta ilmoitetaan ettei haastattelija pääsekään paikalle ja juttu siirretään huomiselle. Smalltalkattuasi yliystävällisen "ei se mitään, näemme pian" virren lähdet etsimään bussia takaisin, mutta tiet onkin suljettu niin että joudut kipittämään koroissasi aikamoisen matkan ennen kuin pääset yhdenkään kyytiin.

Ihailkaa sateista Lontoota. Nappasin kuvan ihan teitä ajatellen.

Työpaikkahan olisi siis todella suuri ja tunnettu klubi alle kahden minuutin kävelymatkan päässä Piccadilly Circukselta: kelpaa, minulle kiitos. Huomiselle saa toivottaa onnea.

Suivaantuneena päivän epäoikeudenmukaisuudesta hyppäsin bussista Harrodsin kohdalla ja terapiashoppasin mm. Zarassa, Topshopissa, Guessilla ja H&M:ssä jonkin aikaa, ennen kuin suunnistin suosiolla kotiin. Ei löytynyt mitään, vaikka sovitinkin miljoonaa vaatetta ja kenkää. Ehkä parempi, säästyy rahaa. Ja rahan säästämisestä tuli mieleen: muuttakaa Lontooseen tiukalla budjetilla, oon viikon aikana laihtunut neljä kiloa.

Loppuun vielä kuva noista hiuksista (ja ah niin kauniista olkaimesta) - en taidakaan värjätä näitä nyt tummemmaksi, ainakaan ihan heti? Jotenkin alan lämmetä tuolle vaaleammanruskealle sävylle.