Harmaana haastattelussa.

Näitä päiviä osa kaksi: aamulla pankki soittaa sulkevansa multa kortin, koska epäillään että joku on saanut tunnukseni käyttöönsä. Ett' silleen, mitäpä minä jollain kortilla Lontoossa tekisin ilman vakikämppää taikka duunia : D Varautukaa mitä mahdottomimpiin juttuihin.
Tosiaan sitä korttia en täällä ole käyttänyt kertaakaan ja netistäkin oon viimeksi tilannut tutusta paikasta piilareita, joten tosi hankalaa sanoa, mistä moinen nyt johtuu. Onneksi tässä ei ihan heti olla hätää kärsimässä kuitenkaan, lähetän sitten hätäkutsun blogin kautta jos on tarvista :D

Tänään oli kuitenkin uusi yritys työhaastattelun kannalta, eilinen kun ei kolareineen kaikkineen oikein sujunut.

Tykkään ihan älyttömästi noista mun Dieselin "tennarikorkkareista" - ja tänään täysin tuntematon (erittäin rikkaannäköinen) lady tuli pysäyttämään mut kysyäkseen mistä olen oikein hankkinut nää sukkahousut. Valitettavasti jouduin tunnustamaan, että Suomesta, mutta oli kuitenkin tosi hauska piristys päivään! Ihmisten täytyisi kehua toisia useammankin.

Noissa menee siis takana vetoketju-kuvio.

Mitä työhaastatteluun tulee, se meni oikein kivasti ja ihan liian nopeasti ohi. Kaikille hakijoille (ottaavat kolmekymmentä) tulee viestiä myöhemmin, että nyt ei voi kuin toivoa parasta ja pelätä pahinta.

Jos rehellisiä ollaan en uskalla toivoa ihan kauheasti, tuntuisi jotenkin liiankin onnekkaalta että ekalla viikolla, ensimmäisten hakemusten jälkeen, ensimmäisestä haastattelusta repisinkin duunin itselleni.

 Paikka oli kyllä täydellinen :)

Nyt en kuitenkaan jaksa postata mitään pidempään, enkä korjailla tän tekstin hyppimistä, koska ruvetaan varmaan kohta kattoo leffaa Essin kanssa. Palaillaan!