On hieman hankalaa koettaa muistella mitään peräti viikon takaisesta ajasta - mutta koitetaan.
Mulla oli siis lennot varattuna Norwegianilta, matkatavaroita 2 täyteen ahdetun matkalaukun ja yhden vähintään sen 10kg painavan käsimatkatavaran edestä. Ja kyllä, mä oikeasti yritin pakata sillä mielellä että "tuleehan sieltä ostettua, otan nyt vain sen mitä ihan ehdottomasti tarvitsee."
Porukat luojan kiitos heitti mut kentälle Itä-Suomesta saakka, niin ei tarvinnut seikkailla noiden tavaroiden kanssa Suomen puolella yhtään enempää.
Hengailtiin kentällä loppujen lopuksi aika vähän aikaa perheen kanssa, heitin vaan nopeesti moikat. Tiedän kyllä että perhe pärjää eikä mulla ollut mitään ongelmia lähteä tänne saati hyvästellä ketään muita kuin kissojani :'D Skype on ladattuna ja sillä pärjää mainiosti.
Tosiaan suurin syy, miksi tälle Lontoolle en aivan välittömästi sanonut kyllä olivat mun kaksi kissaani. Mutta tietysti loppujen lopuksi näin lyhyeksi aikaa stressittömämpää niiden on tuttujen ihmisten luona tutussa kodissa olla. Tää nyt on kuitenkin niin hieno mahdollisuus, että olisin varmasti katunut kieltäytymistä koko loppuelämäni ajan.
Ennen tänne lähtöä tapahtui valtavasti kaikkea muutakin ja jotenkin viimeiset päivät meni sellaisessa yhdessä blurrissa ettei koko lähtöä ehtinyt edes kunnolla käsittelemään (tai mitään muutakaan) - siinä oli toinen koetus inssiä joka "rimaa hipoen" meni läpi (oikeesti, wtf, MULLA on kortti) ja rakas koirani jouduttiin lopettamaan vanhuuden takia vain pari päivää ennen lentoa - se päivä menikin jossain horroksessa peiton alla.
Kun mut oli syynätty kunnolla turvatarkastuksessa (arvatkaa kuka unohti purkinavaajan käsilaukkuun - älkää kysykö miks mulla oli purkinavaaja käsilaukussa, hyväksykää vain hajamielisyyteni) lento lähti joskus vähän päälle viiden ja kun täällä eletään kaksi tuntia Suomen aikaa edellä, kone laskeutui kuudelta. Kulutin aikaani lukemalla George R.R. Martinin A Game of Thronesia (mitään kevyempää matkaluettavaa kun en koskaan löydä, mm. Sormusten Herran ja Linnunradan Käsikirja Liftareille lisäksi) ja kuuntelemalla musaa. Vaihdoin kanssa jonkin verran euroja punniksi että saa oystercardin ladattua ja pärjää ihan alkuun. Euroille heitin hyvästit, niitä en jaksa laskea - palkka kumminkin tulee punnissa niin näillä mennään.
Kone laskeutui Gatwickin kentälle josta matkustin junalla ehkä tunnin Victorian asemalle. Victorialta sitten seikkailin metrolla (eli tubella) tänne nykyiselle asunnolle asti - ja vaikka ensin lähdinkin vahingossa väärään suuntaan - oli aika voittaja-fiilis kun viimein löysin perille saakka :D
Mun suuntavaisto siis tosiaan on niinkin huippu, että olen eksynyt mm. Turun kauppakeskus Hansaan. En löytänyt sieltä enää ulos oikealle kadulle. Kuinka tunari voi olla? Suomessa mulla on puhelimessa navigaattori jonka saa säädettyä kävely-moodille, voin aina kulkea nenä kiinni siinä ja se kertoo milloin pitää kääntyä :D
Joka tapauksessa, lähin metroasema on Earl's Court joka sijaitsee zone onella, kävelin siitä noin kymmenisen minuuttia kämpille. Ei juuri minkäänlaista hajua millainen kämppä tää olisi, enkä koskaan ollut tavannutkaan ihmisiä joiden kanssa saman katon alle muutin - mutta nyt myöhemmin ei kyllä voi kuin hymyillä :) Kaikki on mennyt ihan superhyvin.
Tää asunto on minusta aivan upea. Jooh, sijainti tekee jo aika paljon - tästä voi kävellä nopsaan vaikka Thamesin rannalle, eikä ihan keskustaankaan ja Big Benin tuntumaan mene kuin ehkä tunti kävellen - tuskin varttia tubella. Ylin kerros, vanhassa rakennuksessa ilman hissiä (kunto karttuu) - suurinpiirtein sata neliötä jaettavaksi kolmen naisen kesken. Jokaisella oma makuuhuone ja mun makuuhuone on vielä omassa kerroksessaan tavallaan tällaisessa ihanassa prinsessatornissa :D
Kokolattiamatto täällä on, olemmahan Englannissa ja muutamia melko mielenkiintoisia patentteja mutta ihanalla tavalla yhdistyy semmoinen pieni kötömäisyys ja moderni-ilme. Tuosta olkkarista esimerkiksi saisi hyvän kuvan isoine teeveineen ja ruokailuryhmineen, on taidetta ja vaikka sun mitä - ja sitten kokolattiamatto sekä ikkunasta näkymät muihin vanhoihin rakennuksiin.
Mulla oli koko päivän kestäneestä laukkujen roudaamisesta hartiat ja niska ihan p*skana (vaikken tietenkään juuri yksissäkään portaissa kantanut laukkujani itse kun aina joku random herrasmies tarjoutui auttamaan - mistä huomaakin heti ettei enää olla Helsingissä) - vaan käytiin sitten illalla porukalla syömässä ja tutustumassa.
Ihana jotenkin että heti alusta alkaen on ollut aika rento meininki ja voinut kunnolla kotiutua tänne.
Huomattiin muuten silloin illalla kävellessä, että tää meidän kortteli on ahdettu täyteen italialaisia ravintoloita. Oikeasti, ihan vieri viereen.
Aika ihmeidentekijä täytyy aina olla, että tällä kameralla saisi mitään julkaisukelpoista ja sitten kun blogiin ei oikein alkuperäisessä koossaan mitään saa ei ainakaan helpota asiaa.
Jospa näistä nyt jotakin käsitystä.
Illemmalla otettu kuva on kotikulmilta myös, matkalla läheiseen Tescoon.
En jotenkin millään saa näitä kuvia asettumaan nätisti - kusee hermo! Jos jollakulla on vinkkejä tästä bloggerin käytöstä niin otetaan vastaan. Koetin sommitella noita jotenkin järkevämmin niin hyppivät vain ihan minne sattuu, huoh.
Duunistani täällä voisin nyt varmaan paljastaa sen verran, että vaikkei ihan niin menköön kumminkin au pair-otsikon alle. En tosissaan ole mikään lapsi-ihminen, eli vääriä käsityksiä tulee tuostakin vaan tulkoon :D Itse pidän tätä maailman parhaimpana juttuna tällä hetkellä.
Tänne lähtö kävi todella nopeaan, vasta marraskuussa -11 olin ihan että "ei mitään tietoa mitä tehdä elämällä" ja sitten yks kaks yllättäin tarjoutui tällainen mahdollisuus.
Juuri sopivasti tiistaina samalla viikolla lähdön kanssa kauan kaivattu tutkintotodistus kolahti postiluukusta. Olen siis valmistunut eläintenhoitajaksi, erikoistuen pieneläimiin.
Sekunti sitten ei ollut duunia eikä mitään ja heti kun Lontoon sain sovituksi mm. Helsingistä tarjottiin melkein vuodeksi pestiä :D Näinhän se menee!
Ei mua kumminkaan yhtään harmita, sillä ei näitä vaihtoehtoja voi edes verrata keskenään. Lontoossa olen kokemuksen, en rahan vuoksi. Ja olihan se hyvä huomata, että mun upeasti kirjoitettu CV yms ei voi olla ihan kötö, kerta olisivat mut oikeesti jonnekin palkkaamassa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti